KLR 2 20 500Koulukiusattu Armi Toivanen kohtasi traumansa vielä aikuisiällä

Näyttelijä Armi Toivanen, 40, joutui kiusatuksi alaasteikäisenä. Vielä vuosia myöhemmin kouluaikaiset pelot vaikuttivat hänen elämäänsä.

Televisio- ja elokuvarooleistaan tunnettu Armi Toivanen odottaa parhaillaan uusien tuotantojen käynnistymistä koronapandemian lykättyä kuvauksia. Edessä ovat lyhytelokuvan kuvaukset ja loppukesästä uuden suomalaisen tv-sarjan kuvaukset Tallinnassa loppukesän ja alkusyksyn aikana.

Armi on näytellyt monipuolisesti erilaisia rooleja, vaikka televisioyleisö tunteekin hänet ehkä parhaiten Putous-ohjelman sketseistä. Vinon huumorin takana piilee kuitenkin vuosia katkeria kyyneliä. Armi oli systemaattisen kiusaamisen kohteena viimiset alaastevuotensa Tampereella.

-Pari vuotta kiusaaminen oli sellaista tiiviimpää, pari viimeistä ala-astevuotta. Viides ja kuudes luokka, Armi kertoo.

Kyseessä oli Armin kohdalla pääasiassa tyttöjen taholta tehtyä ulkopuolelle jättämistä ja nimittelemistä.

- Se oli sitä, miten minä olen erilainen, huonompi ja nolo, olin haukkumanimiä ja sellaista, tosi, tosi ilkeää. Pari vuotta se oli tosi kovaa.

Kiusaamisessa käytettiin myös kehollista nimittelyä, kyseisessä iässä nuoret tytökehittyvät keholtaan eri tahdissa.

- Oli kaikkea tätä, että olet lauta ja vastaavaa. Totta kai se iskee, että on jollain tavalla vääränlainen, ei ole sellainen suosittu tai hymytyttö. Jotenkin tuntui että standarditkin olivat niin kovia, joita kukaan ei ole kirjoittanut mihinkään ylös, että millainen pitäisi olla.

Kiusaaminen loppui kun Armi vaihtoi koulua.
- Se oli musiikkiluokka, joka jatkui sitten naapurikoulussa, mutta minä en jatkanut enää musiikkiluokalla, jatkoin eri luokalla.

 

Itsetunto luhistui

Kuten useat muutkin kiusatut, Armi alkoi syyttää asiasta itseään.

-Ajattelin, että minussa on vikaa, kun en ollut hil- jaa, vaan puolustauduin. Yritin panna omalla tavallani hanttiin. Ajattelin että se oma syyni.

Koulun taholta kiusaamiseen ei puututtu
- Siitä kyllä tiedettiin. Ja jos eivät siihen aikuiset puutu, niin se niinkuin vain on. Yritin sitten itse rat- kaista sitä sanomalla vastaan, ja samalla provosoin tilannetta. En hiljentynyt ja suostunut siihen, mutta siitä se vain paheni.

Itsesyytökset kasvoivat, ja Armi alkoi itsekin pitää itseään ”vääränlaisena” tyttönä.
- Silloin ajattelin tosi paljon, että kunpa minä oli- sin vain sellainen tavallinen ja hiljainen. Tai voi, kun minä olisin sellainen suosittu, niinkuin ne tahot, jotka jotka sitä kiusaamista masinoivat. He olivat ne luokan pomot tai ”suositut”.

Vuodet kuluivat, ja nuorena aikuisena Armi ajat- teli jättäneensä karut kokemuksensa jo unohduksiin.
- Ajattelin, että tämä on kansio, jonka nyt jo suljen ja unohdan. Mutta se huonommuuden tunne on kui- tenkin vaikuttanut itsetuntoon todella merkittävästi

Se on vaikuttanut kaikessa eteenpäin menemisessä, kuten, että uskaltaako nyt hakea Ylioppilasteatteriin ja Teatterikorkeakouluun...ne haukkumasanat kaiku- vat korvissa.

 

Paniikkikohtauksia aikuisena

Selkeää takapakkia tuli, kun Armista oli tullut kuu- luisa Putous-ohjelman myötä.
- Aloin saada paniikkikohtauksia vähän yli kolme- kymppisenä. Putous oli silloin tosi suosittu ja valtava ilmiö. Sain ihan kauhukokemuksia kaupungilla tai ratikassa, kun ala-asteikäiset lapset bongasivat minut ja olin yksin. He alkoivat kuiskutella ja osoitella, että ”hei tuolla on tuo”. Minulle tuli ihan sellainen kau- hu. Tajusin vasta terapeutilla, että tämä on sen lapsi- Armin kokemus, kun lähdettiin kesken koulupäivän vaikka keskustaan tai luokkaretkelle, niin toivoin, että voi kun ne ei nyt kiusaisi mua vaikka täällä bussissa tai muualla. Sitten ”paljastun” niille aikuislle ja muil- le. En uskonut kenenkään puolustavan minua, vaan pidin totetna niitä kaikkia haukkumasanoja, että se kiusaaminen on jotenkin mun syytä.
- Sama fyysinen tunne tuli niistä lapsista, että nyt ne aloittavat sen kiusaamisen. Pääsin siitä yli niin, että terapeuttini sanoi, että tee niin, että vaikka vastaat nii- den katseeseen ja vilkutat heille. Se oli ihan kauhean vaikea tehdä! Se oma fyysinen vastustus oli niin kova ja se pelko niin aito, vaikka ei tietenkään mitenkään loogisesti järkevä. Olenhan kuitenkin jo aikuinen. Kun sitten tein niin, huomasin, etteivät ne ollutkaan niitä kiusaajiani, vaan he käyttäytyvät niinkuin lapset, tu- levat pyytämään nimmaria ja niin pois päin.

 

Ei katkeruutta

Näin Armi pääsin tuolloin irti paniikin tunteistaan, mutta tietynlaiset sosiaaliset tilanteet tuottavat hänelle edelleen vaikeuksia.
- Minun on esimerkiksi vaikeaa mennä tilaisuu- teen, jossa on paljon ihmisiä, varsinkin, jos minut tunnistetaan. Oli itselleni yllätys, miten se julkisuus olikin yhtäkkiä niin vaikeaa. Siihen liittyy sellainen ihan systemaattinen pelko, että ”nuo haluavat minulle pahaa”. Se on vaikeuttanut sosiaalisia tilanteita, niin ettei halua mennä sellaisiin tilanteisiin, tai ei ainakaan halua olla isosti esillä.
Armi kävi pelkojensa takia siis terapiassa, mut- ta ei ole halukas avaamaan istuntojaan ja hoitoaan sen enempää. Hän suosittelee kuitenkin hoitoa itse kullekin.
- Terapia on kauhean hyvä juttu, kaikillahan oli- si varmasti jotain syytä terapiaan. Tuo kiusaaminen ja pelot on yksi sellainen asia, jota siellä on käsitelty.
Koulukiusaajilleen Armi ei ole katkera, mutta ei heitä suuremmin mielessään pidä muutenkaan.
- En ole moneen vuoteen ajatellut heitä aktiivisesti. En siis missään nimessä vihaa heitä, olen omassa mie- lessäni antanut jo anteeksi. En käytä energiaani siihen, että olisin katkera. Eivät he ymmärtäneet mitä tekivät.

En tiedä, ovatko he sitten aikuisiällä jatkaneet tätä. Mutta jos on esimerkiksi järjestetty luokkakokouksia, En mene niihin, miksi ihmeessä menisin? Ei minulla ole mitään hyviä muistoja niistä ajoista, joten ei ole mitään intressejä mennä kyselemään kuulumisiakaan.

 

Suojaan kovisporukkaan

Yläasteelle siirtyessään Armi otti käyttöön myös uudet suojautumiskeinot, joita hän ei enää pdä hyväk- syttävinä.
- Tämäkin on tärkeää sanoa. Ala-asteen jälkeen oli minulla oli suojautumisreaktio. Kesän aikana muutin tyyliäni ja menin uudessa koulussa niin sanottuihin kovisporukoihin. Pidin huolen, että ympärilläni on semmoinen jengi, ettei siihen tule muut. Koulu ru- pesi menemään vähän huonosti. Harrastin myös 8-16
-vuotiaana kuvaamataitoa, kävin Tampereen lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, kolme tuntia kerran viikossa. Se oli oma juttuni, rakastin sitä, olin ku- vistyttö. Olin tosi hyvä piirtämään ja maalaamaan. Se oli silloin kiusaamisvuosinakin minulle sellainen henkireikä. Silloin unohdin kaiken, se oli tosi iso pe- lastus. Meillä oli aina sama ryhmä sielläkin, taisi olla neljä tyttöä ja neljä poikaa, sama ryhmä kahdeksan vanhoista kuusitoistavuotiaiksi.
- Sitten yläasteella, kun rupesin näihin kovisjut- tuihin, aloin lintsata sieltä, jota ei ollut ikinä tehnyt. Se oli minun rakas harrastuksseni. Silloin kuvataide- koulun tehtori otti minut puhutteluun, että älä heitä tätä nyt hukkaan, hän antoi mulle ihan ukaasin että hän potkii minut muuten pois sieltä. Se oli tosi hyvä, ja kunnostauduin sitten.

 

Kiusaamisvaihe ei ole lopputulema

Armin luokka oli sama koko yläasteen ajan, ja tuolloin hän myös itse osallistui kiusaamiseen.
- Siellä on pari hiljaisempaa tyttöä, jota meidän luokan häirikköpojat sitten kiusasivat, ja itse olen jo- ko ollut puuttumatta, eli en ole heitä puolustanut, tai olen osaltani ollut myös mukana vähän ilkkumassa. Tehnyt pahaa mieltä heille.
- Tämä on kai aika yleistäkin kiusatuille, mutta silloin päätin, etten ota mitään riskiä, että enää it- se joutuisin siihen tilanteeseen. Vaikka sitten tallon muita samalla, mutta minua ei enää tallota, enkä ole millään oikeudenmukaisuuden puolellakaan, vaan aion itse selvitä.
Nyt Armi voi antaa neuvoja kiusatuille omien ko- kemustensa pohjalta.
- Haluan sanoa kiusatulle, että se ei ole sinun syy- si, mikään mitä he muut sanovat sinusta, ei ole totta, eikä tämä tilanne ole lopputulema.

 

ArmiToivanen 250

ARMI TOIVANEN
s. 19.6.1980, Tampere
Näyttelijä
Rooleja elokuvissa
Rööperi, 2009
Ella ja kaverit, 2012
Korsoteoria, 2012
21 tapaa pilata avioliitto, 2013 Kaappari, 2013
Ella ja kaverit 2 – Paterock, 2013 Vadelmavenepakolainen, 2014
Päin seinää, 2014
Elämältä kaiken sain, 2015
Kätilö, 2015
Ihmisen osa, 2018
Veljeni vartija, 2018
Rooleja televisiossa
Katve, 2007
Ihmebantu, 2009
Nuoret nerot, 2010
Tappajan näköinen mies, 2011
Enon opetukset, 2011
Putous, 2012-2014, 2018
Paparazzit, 2012
Elämää suurempaa, 2012
Hauskat eläinvideot, 2013
Myllyrinne Company, 2014
Kingi, 2015
Hinnalla millä hyvänsä, 2015 Joulukalenteri: Tonttuakatemia, 2019 Sorjonen, 2019
Paratiisi, 2020
Paras vuosi ikinä, 2020
Kultainen Venla, paras naisnäyttelijä 2013 Jussi, paras naisnäyttelijä 2013

Facebook

Lehden tiedot

Kustantaja:
Kiva Kustannus Oy
2351324-7
Iso Roobertinkatu 17-19
00120 Helsinki

myynti@koulurauhaa.fi
puh. 044 7256673

Lähetä postia

Lähetä rohkeasti postia kokemuksista ja ajatuksistasi kiusaamisesta ja muusta aiheeseen liittyvästä.
Voit lähettää juttutoiveita, runoja, kolumneja, pakinoita tai piirroksia ja valokuviakin. Julkaisemme ainestoa Koulurauhaa-lehdessä halutessasi nimimerkillä. Liitä kuitenkin postiisi nimesi ja yhteystietosi. Voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus(at)koulurauhaa.fi

Uusin lehti

kansi 3 2016 225x300

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy