Miss Suomi Viivi Altonen tahtoo vaikuttaa yhteiskunnallisesti

HALUAN
INSPIROIDA
IHMISIÄ

Syyskuussa missikruunun saanut Viivi Altonen, 24, on oppinut säätämään
suhtautumistaan vaikeuksien keskellä niin koulukiusaajien suhteen kuin koronakriisin
raskauttamalla missikiertueellakin. Tulevaisuudessa hän haluaa
tähdätä kohti kansainvälistä solidaarisuustyötä.

TEKSTI VESA HÄKLI
KUVAT NADI HAMMOUDA, IRIS OJALAMMI

Tamperelainen Miss Suomi 2020 Viivi Altonen opiskelee Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteitä.Opintojen tavoitteena on päästä kansainväliseen työhön tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

- Minulla on monia haaveita, ja kokonaisuus on edelleen vähän auki. Haluaisin mennä tekemään työtä YK:lle, vaikka hyväntahdon lähettiläänä, rauhanlähettiläänä tai vapaaehtoistyötä. Haluan oppia ymmärtämään, miten yhteiskunta toimii ja miten kaikki siellä käyttäytyvät, olisiko sen sitten jotain analysointityötä tai tutkimusta. On vähän auki vielä, mikä se spesifinen ammatti sitten olisi, mutta tuollainen ala minulla on ollut tosi pitkään mielessä.
- Olen tosi kiinnostunut nykyisistä opinnoistani, ja haluan yhdistää sen siihen, mitä tulevaisuudessa alan tehdä. Varsinkin nyt Miss Suomena minulla on tosi hyvä ponnahduslauta lähteä tekemään monia asioita, ja on ehkä helpompi päästä erilaisiin projekteihin mukaan. Niistä ehkä aikanaan näkee, mihin päin sitä menee.
Viivin intohimoinen suhtautuminen yhteiskunnallisiin asioihin oli avuksi missikiertueen hyväntekeväisyysprojektissa, jonka tehtävänä oli kerätä varoja UN Women Suomelle. YK:n tasa-arvojärjestö edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, vahvistaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja asemaa globaalisti sekä työskentelee naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi.
- Lähdin ajattelemaan asiaa hieman isommin, ja perustin siihen oman kampanjan nimeltä SheCan. Sen avulla lähdin kyselemään yrityksiltä varoja, ja sainkin kerättyä ison summan. Tehtiin erilaisten naisjohtajien kanssa videoita, joilla toivoin levittäväni suomalaisille nuorille uskallusta lähteä tekemään omia juttujaan. Naiset kertoivat videoissa, mitä tasa-arvo heille merkitsee, ja miten heistä kukin on lähtenyt kulkemaan omaa polkuaan. Haluan myös itse inspiroida
ihmisiä lähteä toteuttamaan itseään rohkeasti omista lähtökohdista.
Missikiertue oli tänä vuonna ennätyspitkä ja vaiherikas johtuen koronapandemian aiheuttamista seisahduksista, rajoituksista ja yllättävistä käänteistä.Kokonaisuutena Viivi kokee kiertueen olleen mitä antoisin.
- Meillä piti toki olla aivan normaali missikiertue, jonka sitten korona kuitenkin seisautti jo melko alkuvaiheessa. Jouduttiin laittamaan stoppi kaikelle, ja miettimään, miten tästä mennään eteenpäin. Kaikkiaan kiertue kesti tänä vuonna yhdeksän kuukautta on-offina, tammikuusta syyskuuhun asti. Meillä oli intensiivisempiä jaksoja, sitten parin viikon vapaa ja taas jatkettiin. Yhdeksän kuukauden ajan siihen sai kyllä antaa kaikki mehunsa!
- Se oli hyvin pitkä kiertue, mutta toisaalta myös erittäin opettavainen. Koska kiertue oli ennenkokemattoman pitkä, saimme paljon apuja itsensä löytämiseen ja siihen, mikä on se oma missio ja mitä hahaluaa elämässään tehdä. Koen, että tämä vuosi on ollut minulle opettavaisin vuosi ikinä. Jo senkin takia, että oppii, miten suhtaudutaan siihen, kun kaikki menee päin pyllyä.
- Pitkän kiertueen jälkeen oli hienoa, että saimme lopulta järjestettyä finaalin. Senkin järjestäminen oli vaakalaudalla viimeiseen asti. Saatiin lopulta turvavälien ja maskien kanssa se hoidettua syyskuussa.
- Onhan tosi vaikeaa suunnitella nyt juuri mitään tästä eteenpäin, kun tapahtuma-ala on niin herkkä näille koko muuttuville rajoituksille. Oikeastaan pitää vain mennä päivä ja viikko kerrallaan, ja tarttua kaikkeen siihen, mikä on kulloinkin mahdollista. Oma aktiivisuus on tosi tärkeää. On myös olennaista jättää ihmisille hyvä fiilis toteutuneista jutuista, niin yhteisiin projekteihin voidaan taas palata, kun aika on niille otollisempi. Mitäänhän ei juuri nyt voi ennustaa. 

Ei valtaa kiusaajille

Omista koulukiusaamiskokemuksistaan Viivi kertoo, että ”jotain nälvimistä” hän on saanut osakseen ala ja yläasteella.
-Olen pyrkinyt olemaan siitä välittämättä ja antamatta kiusaajille valtaa. Ihan mistään supervakavasta ja massiivisesta kiusaamisesta nyt ei edes puhuta, mutta olen keskittynyt mieluummin omiin tekemisiini ja omaan juttuuni, niin tuollainen ei ole aiheuttanut minulle mitään loppuelämän traumoja.
Sosiaalisen median kanssa vastaan on tullut enemmän epämiellyttävää viestintää.
- Kyllähän esimerkiksi somessa, nyt missikruunun voitettuani on alkanut nousta esiin kaikenlaista, mutta niitä ei vain pidä lukea. Kaikkia ei voi miellyttää, se on vain näin.
- Jos tietäisikin ne konstit, joilla verkkokiusaaminen ja vastaava saataisiin loppumaan, niin ongelmahan olisi poissa pian. Henkilökohtaisesti olen toiminut niin, etten anna häiriköille valtaa. Niihin ei pidä keskittyä, ja voi aina poistaa kommentit. Vakavammissa ja pitkään jatkuvassa häirinnässä se ei tietenkään ole loppuelämän kattava keino, vaan tietyssä vaiheessa on jo otettava yhteyttä poliisin, ja laittaa niitä rattaita eteenpäin, että tulee ymmärretyksi, ettei se kiusaaminen koskaan ole oikein.

Hyvä asia tahtoo hukkua törkyyn

Viivi näkee hyvin monimutkaisena asiana löytää keinot, verkkohäirinnän lopettamiseen kaikenkattavasti.
- Ensin tietenkin blokkiin kiusaajat, ja jos asiaan ei tahdo tulla tolkkua, on tehtävä viranomaisilmoitus.
Nettikiusaamisen suitsiminen on vaikea asia,onhan Suomessa kuitenkin sananvapaus. Siihenhän vedotaan näissä tapauksissa usein, mutta ei se anna oikeutta heittää aivan törkyä. Sehän kuitenkin kertoo sen kiusaajan omasta huonosta olosta, että lähtee toista kiusaamaan. Näitä alustoja voidaan helposti väärinkäyttää, nehän on luotu hyvään tarkoitukseen, eli aivan eri asiaan kuin niitä nyt hyvin yleisesti käytetään. Silloin hyvältä alustalta jää kaikki se hyvä sinne roskan jalkoihin.
Viivi ottaa esimerkiksi mobiiliviestinsovellus Jodelin, joka luotiin alun perin yliopisto-opiskelijoiden viestintään.
- Se on muuttunut täysin juorupalstaksi, joka ei todellakaan ollut sen alkuperäinen päämäärä. Nythän sieltä on tosin poistettu ne juoruosiot, ettei pääsekään enää samalla tavalla haukkumaan ihmisiä. Säälihän se on, että kaikkia hienoja alustoja on ryhdytty väärinkäyttämään.
Sananvapaus ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla olisi oikeus törkypuheisiin ilman seurauksia. Pitää muistaa, missä menee esimerkiksi kunnianloukkauksen raja tai mitkä ovat seuraukset perättömien huhujen levittämisestä. Se ei enää ole sananvapauden piirissä.