Virka-asian rehellisyysvaje on lailla suojattu

koulurauhaa-lehti-2-2012Koulukiusaamisen selvittelyissä asetelma on lähtökohtaisesti riitaisa. Kaikilla osapuolilla on erittäin suuret edut valvottavanaan. Arvattavasti osapuolet selittelevät omia asemiaan myös niin sanotusti parhain päin, ja rehellisyys saattaa unohtua. Mitä uskottavammin valehtelee, sitä varmemmin tämä kanta voittaa, virkamiehen etenkin.

Mikä tahansa virkamiehen väittämä on totta, jollei sitä kiistetä, ja ennen kaikkea, jos vastapuolella ei ole esittää jokseenkin kymmenkertaisesti vedenpitäviä todisteita puheiden paikkansapitämättömyydestä.

Asian valmistelussa lausunnonantajien pitäytymistä totuudessa voidaan periaatteessa varmentaa hallintolain 40 §:n nojalla: Suullinen todistelu. Erityisestä syystä hallintoasiassa voidaan …

Jos edes virka-asioiden eniten näkemyseroja ja eturistiriitoja aiheuttavissa päätösvalmisteluissa tämän lainkohdan sallimaa valaehtoista kuulemista ennen päätöksentekoa todella sovellettaisiin, moni oikeutta ja virkahallintoa rasittava ikuisuusriita saataisiin poikki jo ennen kuin se on alkanutkaan.

Hallintolain 40 § tarkoittaa kaikkea asiankäsittelyä julkishallinnossa. Jo ensimmäinen kiusaamista koskeva sähköposti opettajalle tai rehtorille on hallintoasia. Kun niihin alkaa vastauksena tulla väitteitä, jotka ovat ilmeisen totuudenvastaisia, asiaa pitäisi heti jatkaa hallintolain 40 §:n edellyttämässä järjestyksessä valaehtoisesti.

Kiusaamista käsittelevissä riidoissa tämä olisi ehdottoman tärkeää. Nykyisin jäädään odottamaan kelvotonta valheisiinkin perustuvaa valituskelpoista päätöstä. Valitusten käsittely puolestaan johtaa vuosia kestävään uuvuttavan turhauttavaan kierteeseen. Sinä aikana kiusatun lapsen terveys on tuhottu, tai – mikä ei aivan harvinaista ole sekään – kiusattu lapsi on ajautunut itsemurhaan.

Ongelman ydin on siinä, että virka-asiassa eli hallintoasiassa voi valehdella jokseenkin estottomasti ilman sanktion vaaraa, ja valhe johtaa tahalliseen asiankäsittelyn pitkittämiseen vuosien päähän. Joillekin juuri se on tärkein tavoite.

Jos valaehtoista kuulemista hallintoasiassa todella käytettäisiin jo valmisteluvaiheessa, niin valehteleva kuulemisosapuoli joutuisi miettimään, ottaako riskin vankilatuomiosta väärän valan vuoksi. Silloin moni valheisiin perustuva ja vääryyttä tekevä päätös jäisi tekemättä. Vuosien turhilta valituskierteiltä vältyttäisiin.

Laki kuitenkin suojaa valehtelijaa: lain tulkintaohjeita ei ole annettu, eikä oikeuskäytäntöä ole. Siispä koko hallintolain 40 § on jäänyt soveltamatta, koska on epäselvää, kuka kuultavan voi valalle määrätä. Tarkoitus on, että oikeuskäytäntö tältä osin pian testataan.

Toivottavasti hallintolain 40 § ei jää pelkäksi bluffiksi, kuten se on ollut tähän asti.

Esko Leipälä

Julkaistu Koulurauhaa-lehdessä 2/2012

Leave a comment