Koulurauhaa auttaa: Kun väkivaltaan ei puututa

9-vuotiasta Siniä on kiusattu väkivaltaisesti koko lyhyen koulutaipaleensa ajan. Koulu ei kuitenkaan suostunut käsittelemään asiaa vaan vaati kiusaajalle ymmärrystä. Tilanteen ratkaisi vasta lapsen siirtyminen toiseen kouluun. Kuinka monta mustelmaa lapsen tulee ymmärtää?

Sinin äiti kertoo tyttärensä muistavan ensimmäiset iskut jo esikoulusta. Jatkuvaksi väkivalta kuitenkin yltyi ala-asteen alettua. Asialla oli useimmiten sama poika tai hänen sisaruksensa. Kun lapsi kerta toisensa jälkeen palasi koulusta kotiin mustelmilla, oltiin aiheesta yhteydessä kouluun useita kertoja. Äiti koki, että häntä kyllä näennäisesti kuunneltiin, mutta asialle ei tehty mitään.

– Koulussa siis tiedetään tästä kyllä, mutta vastuuta ei oteta eikä sitä myönnetä kiusaamiseksi.

Vuoden 2014 lopulla tilanteeseen kyllästynyt äiti marssi asiansa kanssa suoraan kunnanjohtajan puheille. Kunnanjohtaja lupasi olla yhteydessä kouluun, mutta ihmeitä äiti ei uskaltanut odottaa, sillä eiväthän asiat olleet edenneet aiemminkaan.

– Käynti poiki yhteispalaverin opettajan ja apuopettajan kanssa, joista molemmat kokivat ensisijaisesti loukkaavaksi sen, että asiaa on viety eteenpäin heidän ohitseen. Sen lisäksi annettiin ymmärtää asian tulevan – useista yhteydenotoista huolimatta – yllätyksenä.

Opettaja vetosi kiusaajan heikkoihin sosiaalisiin taitoihin ja oli uhrin kokemusten sijaan kiinnostuneempi kiusaajan näkökulmasta.

– Opettajan kanta oli, että kiusaajaa tulee ymmärtää ja että hän on jälki-istuntonsa istunut. Toiminnan siis annettiin jatkua vuosien ajan. Väkivalta oli jatkuvaa ja poika käytti kaikki mahdolliset valvomattomat hetket tyttäreni hakkaamiseen.

 

Vastuun väistelyä

Äiti haki apua tilanteeseen virallisia kanavia pitkin niin koulun rehtorilta kuin vastuullisilta virkamiehiltä. Hän otti yhteyttä koulutoimenjohtajaan, joka lupasi ottaa asian esiin koulun kanssa. Samalla koulutoimenjohtaja pahoitteli sitä, etteivät he ole aina kovin hyvin selvillä siitä, mitä kouluissa tapahtuu. Äiti laittoi myös kirjeen koulun vararehtorille, jossa selvitti tilanteen kehittymistä ja omia toimenpiteitään.

Sen sijaan että vararehtori olisi ollut aloitteellinen asian selvittämisessä, vastasi hän Wilma-järjestelmän kautta pitävänsä äidin syytöksiä kovina koulua ja sen henkilökuntaa kohtaan.

Eräänä päivänä Sini tuli koulusta kotiin ja kertoi, miten opettaja oli häntä ohjeistanut.

– Hän ei kuulemma saisi kertoa minulle koulukiusaamisesta ja koulussa tapahtuvista ikävistä asioista mitään, jotta minulle, aikuiselle naiselle ei tulisi paha mieli. Opettajan mukaan pitäisi keskittyä kertomaan vain kivoista asioista, äiti hämmästelee.

Joulukuuhun mennessä tilanne oli äitynyt jo niin pahaksi, että Sini tuli koulusta useimmiten itkien kotiin ja aamuisin opintielle myös lähdettiin itku silmässä.

Virkamies- ja opettajakunta eivät äidin kokemuksen mukaan kantaneet sitä vastuuta, joka heille kuuluisi.

– Yritin ensin kaikkeni selvittääkseni asiaa itse, mutta kun mitään ei tapahtunut, oli viimeisenä vaihtoehtona kolmannen osapuolen mukaantuonti. Se kolmas osapuoli oli Esko Leipälä.

Äiti soitti Koulurauhaa-lehden Auttavaan puhelimeen kysyäkseen neuvoa Leipälältä. Leipälä tutustui tapaukseen ja näki, että apua todella tarvittiin.

– Pahimmin lasta vammauttavat kiusaamiset tapahtuvat kouluissa, joissa väitetään, että siinä koulussa ei ole kiusaamista. Asiankäsittely piti saada pois sen koulun tasolta, jossa yhteistyö jäi pelkästään puheiden ja lupausten tasolle, Leipälä sanoo.

 

Kotiopiskelua pakon edessä

Tammikuussa Sini ilmoitti, ettei enää mene kouluun hakattavaksi. Vaikka äiti yritti suostutella ja pukea lapselle ulkovaatteita, piti pieni neiti väkivallan pelossa päänsä.  

– Viimeisen kouluviikon saldo oli kuhmu päässä oikean silmän yläpuolella sekä lukemattomia mustelmia ympäri kehoa.

Koska lain mukaan lapselle täytyy tarjota mahdollisuus turvalliseen koulunkäyntiin, jäi Sini tammikuun puolivälissä Leipälän opastamien lakipykälien nojalla kotiin opiskelemaan.

– Esko on hoitanut byrokratian ja lakipykälät. Ilman Eskon laintuntemusta emme olisi voineet pitää Siniä turvassa kotona, vaan hänet olisi pitänyt yhä laittaa kouluun hakattavaksi.

Kun äiti ymmärsi ettei koulu tai koulutoimi aio vieläkään tarttua asiaan sen vaatimalla vakavuudella, haettiin mustelmista todisteeksi lääkärintodistus.

– Tein sen virheen etten alusta saakka kuvannut kaikkia mustelmia ja vammoja, mutta kouluun niistä kyllä oltiin jatkuvasti yhteydessä.

Leipälän apua tarvittiin myös siinä, että saatiin luettavaksi opettajakunnan lapsesta kirjoittamat “salaiset asiakirjat”.

– Niitä meille ei olisi haluttu näyttää. Vasta kun Esko löi lakipykälät pöytään, saimme nähtäväksemme 14 sivua valheita. Niiden mukaan mitään kiusaamista ei ole tapahtunut vaan todellisuudessa lapseni nahistelevat keskenään.

Vaikka kiusaajien toiminta oli jo aiemmin tiedostettu ja myönnetty, yritettiin nyt siis väittää, että ketään ulkopuolista kiusaajaa ei olisi koskaan ollutkaan. Myös virallisen kirjeenvaihdon ja lausuntojen sisältöjen kanssa on saanut olla tarkkana.

– Joka kerta olemme joutuneet pyytämään korjauksia, kun sanomisiamme on käännetty jopa täysin päinvastaisiksi.

 

Opettaja tunkeutuu kotiin

Kun Sini jäi kotiin, laitettiin koululle vanhemman sisaruksen mukana viesti, jossa poissaolon syy selvitettiin: koulukiusaaminen. Sen jälkeen tapahtumat saivat vähintään lasten silmissä pelottavan käänteen. Ovikello soi ja äiti patisti lapsen pahaa aavistaen omaan huoneeseensa.

– Viestin saatuaan Sinin opettaja ilmestyikin kotiovellemme. Hän tunki vauhdilla sisälle ja huutamalla kertoi, kuinka hän on tullut hakemaan Sinin kouluun ja mitään kiusaamista ei ole koskaan tapahtunut.

Äiti ehdotti, että opettaja soittaisi suoraan Eskolle, mutta tämä ei hänelle sopinut.

– Kun sanoin, ettei minun lain mukaan tarvitse lastani hänelle mukaan antaa, oli opettajan äänekäs kanta, ettei lailla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Leipälä ei pitkän uransa aikana ole törmännyt vastaavaan tilanteeseen, mutta tarttui heti toimeen, kun järkyttynyt äiti opettajan poistuttua soitti.

– Hän oli aivan poissa tolaltaan, mutta rauhoittui hieman kun kerroin, että asialle voidaan kyllä tehdä jotakin. Sovimme saman tien jatkotoimista, joihin äidiltä saamani valtakirjan voimin ryhtyisin.

Sekä äiti että lapsi olivat ymmärrettävästi tapahtuneesta hyvin järkyttyneitä. Asiaa lähdettiinkin selvittämään lähikaupungin terveyskeskuksen päivystykseen.

Matkalla päivystykseen rehtori soitti äidille pahoitellakseen opettajan puolesta tämän käytöstä.

– Rehtorin mukaan opettaja oli pahoillaan tapahtuneesta, mutta meille suoraan hän ei tällaista ole tähän päivään mennessä ilmaissut. Ja vaikka olisikin, vahinko oli jo tapahtunut. Teimme opettajan toiminnasta rikosilmoituksen kotirauhan häirinnästä.

Siniin tapahtunut jätti turvallisuuden tunteen romuttaneen trauman. Lapsi ei tapahtuneen jälkeen uskaltanut nukkua omassa huoneessaan puoleentoista kuukauteen.

– Hän pelkäsi, että opettaja voi tulla ikkunan kautta hakemaan hänet, jos ei ovesta pääse eikä äiti voi silloin mitään. Lapsi vaati nukkua toisella puolella taloa paikassa, jonka koki olonsa edes jotenkin turvalliseksi. Siitä huolimatta nukkumaanmeno ja painajaiset pelottivat kovasti. Olemme yrittäneet saada tapahtuneen johdosta järjestettyä traumaterapiaa varsinkin lapsille, vaikka täytyy myöntää, että taistelu on vaikuttanut myös omaan vointiini.

 

Koulun vaihtaminen pelasti

Helmikuun alussa käytiin Leipälän avulla paperisota koulun vaihtamisesta.

– En olisi yksin jaksanut tai osannut sitä hoitaa. Onneksi kaikki meni hyvin ja tytöt pääsivät toiseen, erittäin hyvin johdettuun kouluun. Ilman Eskoa tämä koko prosessi olisi ollut meille ylivoimainen, äiti kiittelee.

Jo toisen koulupäivän jälkeen uudessa opinahjossa oli tilanne muuttunut radikaalisti parempaan suuntaan.

– Kun lapselta kyseltiin, miten opintaival oli uudessa koulussa lähtenyt käyntiin, saimme takaisin iloisen vastauksen: “Täällä on kivaa! Täällä ei kukaan lyö!”.

Lapsen toipumista on vauhdittanut myös niin sanottu tassuterapeutti, eli perheeseen ennen hiihtolomaa hankittu koira.

– Viikko tassuterapeutin saapumisen jälkeen Sini uskalsi palata omaan sänkyynsä nukkumaan. Koira on ollut korvaamattomassa roolissa tytön kuntoutumisessa.

Vaikka tarinalla on Sinin osalta onnellinen loppu, on äiti edelleen järkyttynyt siitä, miten asiaa hoidettiin – tai pikemminkin jätettiin hoitamatta. Hän ei olisi uskonut, että tällaista taistelua voisi edes joutua käymään.

– Ystävieni kanssa olen puhunut, että jos he nyt vasta kuulisivat tästä eivätkä olisi olleet lähipiirissä seuraamassa tapahtumien kehittymistä, he eivät varmasti uskoisi tilannetta todeksi. En itsekään olisi uskonut, jos minulle olisi joku tällaisesta kertonut – ennen kuin tilanteesta tuli kipeän totta perheellemme.

Jopa Leipälän mielestä kunnan toiminta on poikkeuksellisen härskiä.

– Niin koulun henkilökunnalla kuin koulu- ja sivistystoimen virkamiehillä on velvollisuus toimia näissä tilanteissa lain vaatimalla tavalla. Tässä tapauksessa tästä velvollisuudesta laistettiin törkeästi ja aiheutettiin merkittävää kärsimystä paitsi lapselle, myös kokonaiselle perheelle, Leipälä summaa.

Nyt, kun lapset ovat saaneet opiskella turvallisessa koulussa, ovat kiusaamisongelmatkin loppuneet. Enää ei koulun takia ole tarvinnut itkeä tai kärsiä fyysistä kipua.

– Puhuimme juuri ystäväni kanssa, että missä ovat kuhmut ja mustelmat nyt, jos kerran kyseessä oli lasteni keskinäinen nahistelu eikä koulukiusaaminen? Koulun vaihdon myötä myös arvosanat ovat nousseet kohisten: nykyään meille tuodaan nähtäväksi ysejä ja kymppejä, kun taas vanhassa koulussa sellaisia ei nähty koskaan.

Vielä tammikuussa tyttö oli hiljainen, surullinen ja sisäänpäin kääntynyt. Käänne parempaan tapahtui koulun vaihduttua välittömästi.

– Kun perhetuttumme näki heidät vain viikko koulunvaihdoksen jälkeen ei hän ollut uskoa, että kyseessä oli sama tyttö. Nyt häntä katsoi silmiin elämäniloinen ja onnellinen lapsi. Kun ennen kouluun lähdettiin itkien, täytyy tyttöä nyt pidätellä, jotta koululla ei oltaisi hurjasti etuajassa, äiti nauraa.

Tytön nimi on muutettu. Kiusatun ja hänen perheensä suojelemiseksi jätämme kertomatta missä päin Suomea kyseinen kunta sijaitsee.

 

Leave a comment