044 704 4004 – Auttajan palsta

esko

Mikä mies?
Päivystysvastaavalla on kokemusta

Auttavan puhelimen kehittämisestä vastaa ja on itsekin sen päivystäjänä allekirjoittanut Esko Leipälä. Kiusattujen auttajana olen toiminut melko tarkalleen 20 vuotta, josta 10 vuotta kokopäivätoimisesti.

Suurin ongelma kiusatulla ei ole löytää ymmärtäjää kokemuksilleen, vaan kuinka löytää keinot ja avustajat oikeudenmukaisen asiankäsittelyn käynnistämiseksi.

Kiusattujen auttajana minulla taitaa olla Suomen vankin ja monipuolisin kokemus. Kokemukseni pohjalta paljon pystyn tekemään itsekin, mutta vaikeimmissa tapauksissa tulee helposti se raja vastaan, jossa avuksi kiusatulle täytyy löytää paremmin asiat osaava ihminen. Silloin autan esimerkiksi löytämään osaavan juristin, jolle kiusatun puolustaminen vaikka käräjillä on mahdollista.

Juristit hallitsevat yleensä rikos-, talous-, perintö- ja avioerolainsäädännön, mutta kun pitää ottaa huomioon hallintolaki sekä koulu-, sosiaali- ja terveyslaki ja asetukset sekä tietosuojalaki ja sen ennakkopäätökset, niin niitä kaikkia oman kylän juristi ei monestikaan hallitse. Kyllä hän jutun ottaa hoitaakseen, mutta eri asia on, riittääkö pätevyys.

Joka tapauksessa mottoni on, että tippa oikeudenmukaisuutta hoitaa paremmin kuin vuosi tai kaksi terapiaa.

Muistettava kuitenkin on, että mitä vähäisemmin toimin kiusattua voidaan auttaa, sitä nopeammin saadaan aikaan hyvä ja pysyvä lopputulos. Silloin avainasemassa on yksi tai muutama kiusatun läheltä löytyvä tukihenkilö, jotka tukevat kiusattua ja kannustaa pelkäävää luokan hiljaista enemmistöä ryhtymään vastarintaan kiusaajaa kohtaan. Se tärkeä ihminen voi olla rehtori tai opettaja, mutta hän voi olla kuka tahansa muukin.

Kaikkein paras ja tehokkain apu kiusatulle tulee ikätovereilta tai vuotta paria vanhemmilta oppilastovereilta, ja etenkin, jos he ovat tyttöjä! Jos koulun aikuiset onnistuvat tämän voiman saamaan liikkeelle, niin sen vaikutukset tuntuvat erittäin nopeasti koko koulussa!

 

Pitkään jatkunut kiusaaminen johtaa jokseenkin varmuudella siihen, että terapiallekin on tarvetta. Kun etsin asiakkaalleni lähintä terapeuttia, niin etsin nimenomaan traumaterapeutin. Hänellä täytyy olla oikeasti koulutusta traumaterapiaan, eikä vain kunnan hallinnollisella päätöksellä annettu vastuualue kriisiavun hoitamisesta. Traumaterapeutti osaa ottaa huomioon ympäristön vaikutukset ja etenkin sieltä tulevat paineet kiusatun kokemustaustassa. Siksi hän osaa tukea kiusattua paremmin kuin ns. vanhakantaiset yksilöterapiamuotoja soveltavat terapeutit.

Kiusatun terapiatarpeeseen suhtaudun siten, että ensin on tunnistettava ja poistettava kiusaamiset, ennen kuin mitään uhrin kotioloja luotaavaa perheterapiakeskeistä etenemissuuntaa otetaan edes harkittavaksi. Kerta toisensa jälkeen olen nähnyt, että kun kiusaaminen on saatu loppumaan, niin mitään muuta terapiaa lapsi ei tarvitse. Turvallisuus on terapioiden kuningas.

Minulle on suorastaan hämmästyttävän liikuttavaa, kuinka vaikeiden kiusaamisten ja pahoinpitelyjen jälkeen lapsi jaksaa vielä nousta ja piristyä eläväiseksi, kunhan hänen turvallisuutensa on ensin aikuisten-oikeesti (!) saatu turvatuksi.

 

Koulutustani kysyy moni. Olen humanististen tieteiden kandidaatti. Aineyhdistelmääni kuuluu kasvatus- ja opetusoppi, tilastotiede, suunnittelumaantiede, liiketalous ja pääaineena kansantaloustiede. Olen myös toimittaja, jolla opiskelussa kotiaine eli gradu on jäänyt tekemättä, joten maisterin paperit olisivat sitä tutkielmaa paitsi valmiit. Toimittajakokemusta minulla on 70-luvun lopulta alkaen muutaman vuoden katkoja lukuun ottamatta aluksi YLEn alueradion ja myöhemmin lehdistön puolelta.

Työkokemukseen mahtuu runsaat kolme vuotta opettajana peruskoulun yläasteella 7, 8 ja 9-luokilla Muurolassa ja Oulussa.

Tärkein työkaluni kiusattujen auttamisessa on kuitenkin valtaisa työkokemus ja onnistumiset vaikeimpien koulukiusaamiskeisien purkamisessa, eli kantapään kautta saatu taito.

Kiusaamisen käsittelyyn on monenlaista oppia. Yliopistossa saamieni kiusaamisen vastustusoppien eli ns. interventioteorioiden poisopetteluun minulla kului aikaa noin kaksi vuotta 90-luvun alussa. Etenkin Anatoli Picasin teoriat osoittautuivat tosielämässä vain pahentavan kiusatun asemaa, vahvisti luokan hiljaisen enemmistön pelkoja ja teki kiusaajista entistä röyhkeämpiä.

Mottoni terapioiden suhteen on tämä: enemmän maalaisjärkeä kiusatun puolustamiseen ja vähemmän selittelyä kiusaajan ymmärtämiseksi. Kiusatulle on uskallettava sanoa yksiselitteisesti: ”EI, nyt riitti!”

On käytettäviä riittäviä keinoja, jotta se sana menee perille.

Pahinta väkivaltaa on aikuisten välinpitämättömyys ja väkivallan ymmärtäminen. Aikuisia on heräteltävä, ja juuri sen vuoksi Koulurauhaa -lehti on tärkein työmuotomme ja työkalumme. Sillä tavoitamme suuret joukot ihmisiä.

Teemme 100-prosenttisesti työtä kiusattujen auttamiseksi niin auttavassa puhelimessa, tapaamisissa ja tukihenkilöinä tai avustajina neuvotteluissa paikan päällä kuin myös Koulurauhaa -lehden sivuilla ja sen kustantajayhtiönä.

Voimaa työhöni saan asiakkailtani ja lehtemme tilaajilta. Koen, että yhdessä heidän kanssaan teemme erittäin arvokasta työtä, jolla muutamme maailmaa hieman paremmaksi. Sitä työn iloa ei murenna edes se, kun kiusatun tukijoukot käyvät minua halventavaan vastahyökkäykseen. Tai ehkä juuri sen vuoksi olen varma, että työmme on arvaamattoman tärkeää! Joskus se vastahyökkäys tuntuu uskottavimmalta kiitokselta.

nimmari

Esko Leipälä