Arman Alizad

"Itsetunto on pidettävä koholla"

Lapsena kotinsa Iranissa jättänyt Arman Alizad, 42, tunnetaan räätälinä, tv-seikkailijana ja motivaatiopuhujana. Uusiin ympäristöihin Arman on sopeutunut aina hyvin, ja uusien kokemusten etsiminen ja niiden jakaminen nyt Armanin elämäntyö.

Armanin lapsuus oli paikasta toisen muuttamista. Hänen synnyinmaassaan Iranissa vuonna 1979 tapahtunut vallankumous ja jyrkkämielisen islamilaishallinnon nousu sai hänen perheensä pakkaamaan tavaransa ja lähtemään pois vainon pelossa.

-Perheemme ei ole islaminuskoinen. Äiti oli kristitty ja isä bahai-uskoinen, joten oli odotettavissa vainoa ja muita ongelmia, jos olisimme jääneet, Arman kertoo.

Arman joutui muuton myötä eroon ystävistään ja koko sosialisesta piirustään. Perhettä kutsui aluksi Yhdysvallat.

-Kun olin vuodessa saanut siellä uuden oman kaveripiirin, niin sitten me muutetaankin Suomeen. Tänne tultua oli melkein saman tien turhautuminen, että frendejähän minulla pitäisi olla heti.

Arman ei jäänyt voivottelemaan tilannettaan, vaan tarttui oitis toimeen saadakseen uusia kavereita. Kielimuurikaan ei ollut esteenä.

-Kun oltiin saatu kamat purettua Tapiolassa, niin ensi töikseni kirjoitin ruutupaperin palalle että ”mun nimi on Arman, mulla ei ole kavereita, en puhu suomea, asun huoneistossa 49”. Kävin laittamassa sen nuppineulalla rappukäytävään muiden ilmoitusten joukkoon, siellä myytiin pölynimuria ja ostettiin marsua, mitä näitä nyt on. Seuraavan päivänä ovikello soi, siellä oli poika se lappu kädessä ja se sanoi että ”my name is Pekka”. Meistä tuli heti parhaat kaverit. Mä en puhunut suomea, Pekka ei puhunut englantia, mutta kun leikittiin Tähtien sota –ukoilla, niin ei siinä kielitaitoa tarvinnut.

Arman meni suomalaiseen kouluun ja puolen vuoden jälkeen hän osasi jo kommunikoida uudella kielellä. Parissa vuodessa oli jo murrekin hävinnyt.

-Olin nopea omaksumaan uutta. Kulttuurilliset asiat eivät niin monimutkaisia lasten maailmassa ole. Yhdeksänvuotias lapsi toki oppii kieltäkin vielä nopeasti, vanhemmillani se oli jo vaikeampaa.

 

Leave a comment